Jonathan Lethem:

Orpojen Brooklyn

Suomentanut: Heikki Karjalainen

Arvostelu: Parnasso 1/2018

Tiksaava salapoliisi

Jonathan Lethem

Orpojen Brooklyn

Suom. Heikki Karjalainen

Romaani, 416 s.

Moebius, 2017

Genrehyppely on Jonathan Lethemin tavaramerkki. Hänen fiktiotuotantonsa sisältää aineksia salapoliisiromaaneista, scifistä, westerneistä ja kirjallisuuden klassikoista. Vaikutteita hän on imenyt niin Philip K. Dickiltä ja Mickey Spillanelta kuin Italo Calvinolta ja J.G. Ballardilta.

"Me kaikki lainaamme: meidän on pakko, se on meille luontaista ja nautimme siitä", Lethem kirjoittaa esseessään "Vaikutteiden hurmio", joka sisältyy Moebiuksen julkaisemaan suomennokseen hänen läpimurtoromaanistaan.

Orpojen Brooklyn hyödyntää lethemiläiseen tapaan amerikkalaisen kovaksikeitetyn dekkarin perinteitä. Se henkii vakavaa mutta ei tosikkomaista lajityypin kunnioitusta. Samalla se on tietoinen irtiotto, yritys viedä Chandlerin ja Hammettin tutuiksi tekemät ainekset uudenlaisiin yhteyksiin.

Tapahtumat lähtevät liikkeelle murhasta, ja kuten odottaa sopii, kuvio osoittautuu pirullisemmaksi kuin ensi alkuun saattaa odottaa. Murhattu on romaanin päähenkilön, orpokodissa varttuneen Lionel Essrogin isähahmo Frank Minna.

Selvittäessään Minnan kuolemaa Essrog joutuu tekemisiin amerikkalaisen ja japanilaisen järjestäytyneen rikollisuuden kanssa. juonikuvio ei ole kekseliäs tai omaperäinen, mutta Orpojen Brooklynin ansiot ovatkin muualla kuin perinteisessä jännityskertomuksessa.

Romaanin teho perustuu Essrogin hahmoon. Hän kärsii Touretten oireyhtymästä, joka ilmenee rivoina ja järjettöminä puheryöppyinä sekä pakonomaisena tarpeena hypistellä ihmisiä ja esineitä. Innoitusta Lethem sai neurologisten sairauksien popularisoijana tunnetun Oliver Sacksin kirjoista.

Orpojen Brooklyn ei onneksi luisu pelkäksi tapauskuvaukseksi tiksien piinaamasta ihmisestä, vaan Touretten oireyhtymä avaa kiintoisan väylän yhteen fiktiivisen proosan tärkeimmistä ulottuvuuksista eli henkilökuvaukseen. Essrogin kaltainen oudokki on vaikea samastumiskohde paitsi dekkareiden myös ylipäänsä kaunokirjallisuuden lukijoille.

"Ydin, sielu - kaikki ihmislausahdusten olemus, massa, varsinainen ja arvokas materiaali - on plagiaattia", Lethem kirjoittaa esseessään. Se voisi olla hänen teesinsä myös romaanien henkilökuvaukseen. Psykologisen realismin mukaista syvää minuutta ei ole olemassa, vaan ihmiset ovat häilyviä, epämääräisiä ja ennustamattomia. Pieni neurologinen virhe kärjistää tämän asiantilan näkyväksi.

Isähahmon kuoleman ympärille rakentuva juonikuvio liittää Orpojen Brooklynin kehitysromaanin perinteeseen. Lethemin näkökulma aiheeseen on niin vino ja veikeä, että jää tulkinnanvaraiseksi tapahtuuko Essrogin hahmossa kehittymistä sovinnaisessa mielessä.

Romaanin loppukohtauksessa mysteerin ratkaisu ja Touretten oireyhtymä kietoutuvat toisiinsa yhtä aikaa traagisesti ja koomisesti. Orpojen Brooklyn on mieleenpainuvalla tavalla kevyt mutta painava romaani.

Tommi Melender

Kirjat

Jonathan Lethem:
Orpojen Brooklyn
Jon Yong:
Kotkasoturien taru 1 – Soturin oppivuodet
Robert Coover:
Pinokkio Venetsiassa

Kirjojamme löytyy mm. seuraavista kivijalka- ja verkkokirjakaupoista